Liito-orava – tunnistus ja liikkumisajat

Näin tunnistan liito-oravan

Liito-oravasta katson ensin vaaleanharmaata turkkia ja suuria silmiä. Etu- ja takaraajojen välissä on liitopoimu. Se on tunnistuksessa olennainen piirre, ei pelkkä hauska yksityiskohta nimessä. Liito-orava liikkuu puusta toiseen lähes yksinomaan liitämällä. Pelkkä harmaa vilaus ikkunan takana ei silti riittäisi minulle varmaan tunnistukseen.

Ruumis on 13–21 senttimetriä pitkä ja häntä 9–14 senttimetriä. Painoa on 95–170 grammaa. Häntä on ylhäältä päin litistynyt. Nämä mitat auttavat hahmottamaan, miten pienestä ja sirosta eläimestä on kyse. Ikkunan ääressä en tietenkään saa mittanauhaa avuksi, joten katson tuntomerkkejä yhdessä. Koirasta ja naarasta en osaa erottaa näiden tuntomerkkien perusteella.

Liito-oravaa tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa Kuusamon korkeudelle asti. Sen mieluisinta ympäristöä on varttunut sekametsä, jossa kasvaa kuusia, haapoja, koivuja ja leppiä. Oman ikkunani pieni metsäkaistale saa minut katselemaan ulos, mutta näkymä ei vielä todista liito-oravan läsnäoloa. Pihaluonto kiinnostaa minua juuri tällaisten pienten havaintojen vuoksi. Yritän silti pitää toiveen ja tunnistuksen erillään. Pihan pihlajassa vilahtava liike on minulle ensin vain liikettä. Nimen annan vasta, jos näen riittävästi tuntomerkkejä.

Milloin näkee

• papanat näkyvät isojen haapojen ja kuusten tyvillätalvi–kevät
• kesäpapanat tummia ja hajoavat nopeastikesä
• siirtyminen talviravintoon (koivun ja lepän norkot)syyskuusta
• kesällä ulos ruoanhakuun pian auringonlaskun jälkeen, talvella vasta tunteja myöhemminkesä / talvi

Jonin havainnot ruokintapaikalla

Parvekkeellani on lintulauta ja talipallo. En ole nähnyt liito-oravaa omalla laudallani, joten en myöskään kuvaile sille keksittyä ruokailutapaa. Aamuvuoroon lähtiessäni vilkaisen pimeään pihaan ja metsäkaistaleen suuntaan. Joskus jään ikkunalle vielä hetkeksi. Työvuoro ei valitettavasti jousta sen mukaan, näkyykö ulkona jotakin kiinnostavaa.

Liito-orava on yöeläin ja liikkuu valoisaan aikaan ulkona vain harvoin. Kesällä se lähtee pesästään ruoanhakuun pian auringonlaskun jälkeen. Talvella se tulee yleensä ulos vasta tunteja auringonlaskun jälkeen. Jos haluaisin nähdä itse eläimen, suuntaisin katseeni näihin aikoihin. Lintulautaa en pitäisi varmana kohtaamispaikkana enkä lupaisi liito-oravaa talipallon kylkeen.

Talvella ja keväällä etsisin mieluummin jälkiä suurten kuusten ja haapojen tyviltä. Keltaiset, riisinjyvän kokoiset papanat ovat käyttökelpoinen tuntomerkki. Niitä löytyy todennäköisimmin metsikön suurimman kuusen tai haavan alta. Pituutta papanoilla on 6–8 millimetriä ja paksuutta 2–3 millimetriä. Kesällä ne ovat tummia ja hajoavat nopeasti. Minulle tämä on hyvä muistutus siitä, ettei tyhjä oksa kerro kaikkea. Katsetta kannattaa laskea myös puun juurelle. Laudan ääressä odottaminen ei ole ainoa tapa etsiä havaintoa.

Mihin liito-oravan voi sekoittaa?

Tavallinen orava on luonteva sekoituskohde. Liito-orava on sitä pienempi, ja sillä on suuret silmät. Tavallinen orava painaa 200–400 grammaa, liito-orava 95–170 grammaa. Painoero on selvä paperilla, mutta ikkunasta katsellessa eläintä ei saa vaa’alle. Siksi en ratkaisisi tunnistusta pelkän kokoarvion varassa.

Katson koon lisäksi turkin vaaleanharmaata väriä, hännän litistynyttä muotoa ja raajojen välistä liitopoimua. Myös puusta toiseen liitäminen kuuluu liito-oravan tuntomerkkeihin. Jos näen vain selän tai hännän vilahtavan rungon taakse, jätän havainnon mieluummin avoimeksi. Arvaus ei parane sillä, että sen kirjoittaa muistivihkoon varmalla käsialalla.

Omassa katselussani hankalinta on malttaminen. Tekisi mieli saada havainnolle nimi heti. Yritän sen sijaan miettiä, mitä todella näin: erottuivatko silmät, näkyikö koko eläin ja sainko liitopoimusta selvää? Jos vastaus jää epävarmaksi, myös lajin nimi saa jäädä odottamaan. Pihalla katselun ei tarvitse muuttua tunnistuskokeeksi, jossa jokaisesta vilauksesta on pakko antaa vastaus.

Miltä liito-orava kuulostaa?

Liito-oravan äänestä en anna varmaa sanallista kuvausta. En osaa kuvata sitä niin luotettavasti, että käyttäisin ääntä tunnistusohjeena. En siis nimeä pimeästä kuuluvaa rapinaa liito-oravaksi vain siksi, että eläin voisi liikkua yöaikaan. Pidän kuullun äänen ja nähdyn eläimen erillään, ellei havainto yhdistä niitä.

Kun kuuntelen pihalla, yritän painaa äänen mieleeni ennen kuin alan nimetä sen aiheuttajaa. Sama oma varovaisuus koskee sekä metsän reunaa että parvekkeen lähistöä. Jos etsin apua nimenomaan lintujen tunnistamiseen, avaan lintujen äänet. Liito-oravan kohdalla tukeudun tässä ulkonäköön, liikkumistapaan ja papanoihin. Mieluummin sanon äänen jääneen tunnistamatta kuin annan sille vakuuttavan mutta keksityn kuvauksen. Hiljainen ilta saa jäädä myös pelkäksi hiljaiseksi illaksi.

Mitä liito-orava syö ja milloin se pesii?

Liito-orava syö lehtiä, silmuja, etenkin lepän ja koivun norkkoja, kypsyviä siemeniä sekä vihreitä kuusenkäpyjä. Syyskuussa se alkaa siirtyä talviravintoonsa eli koivun ja lepän norkkoihin. Papanoiden keltainen väri tulee näiden norkkojen siitepölystä. Tämä yhdistää ravinnon ja maasta löytyvän tuntomerkin tavalla, jonka minäkin muistan ilman jääkaapin taulua.

Pesä voi olla kolopuussa tai vanhassa oravanpesässä. Liito-orava voi pesiä myös linnunpöntössä tai rakennuksessa. Haapa on sille sekä ravinto- että pesäpuu. Pesinnän tarkkaa ajankohtaa en osaa tässä nimetä, joten en lisää kalenteriin arvausta. Pesäpaikasta voin kertoa, pesinnän aikataulusta en anna varmaa vastausta.

Jos pöntöt kiinnostavat, linnunpöntön mitat löytyvät omalta sivultaan. Linkki ei kuitenkaan ole lupaus liito-oravan asettumisesta pihalle. Liito-orava on vaarantunut ja rauhoitettu laji. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat lailla suojeltuja. Minulle sopiva tapa katsella sitä on jättää pesäpaikka rauhaan ja tyytyä siihen, mitä voin nähdä etäältä. Uteliaisuutta riittää ilman pesäkolon tutkimistakin. Pihahavainnon ei tarvitse olla lähikuva ollakseen minulle arvokas.

Osasitko erottaa liito-oravan tavallisesta oravasta? Jos epäilet, että pihallasi vierailee orava, lue lisää mitä orava syö ja miten sen tunnistaa pihalla.