Lintulauta: sijoitus ja hoito

Mihin lintulauta kannattaa sijoittaa?

Aloitan lintulaudan paikan valinnan rakennuksista. Ruokintapaikan olisi hyvä olla vähintään kymmenen metrin päässä niistä. Pelkkä hyvä näkymä keittiön ikkunasta ei siis ratkaise sijoitusta. Minusta tämä on hyödyllinen muistutus: mukavin katselupaikka ja suositeltava ruokintapaikka eivät välttämättä osu samaan kohtaan.

Lähellä olisi hyvä olla tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaita. Ne antavat linnuille suojaa pedoilta ja viimalta. Etsin siis paikkaa, jossa rakennusten etäisyys ja suojaisa kasvillisuus toteutuvat yhdessä. Pieniä roikkuvia ruokinta-automaatteja voi sijoittaa esimerkiksi pensasaidan sisään.

Hyvällä ruokintapaikalla on useita hajasijoitettuja ruokintapisteitä. Tarkoitus on vähentää lintujen keskinäistä kilpailua. Kaikkea ruokaa ei siten tarvitse keskittää samaan paikkaan. Kun hahmottelen ruokintaa, ajattelen mieluummin koko paikkaa kuin yksittäisen lintulaudan ulkonäköä.

Myös ikkunat kuuluvat suunnitteluun. Sälekaihtimia tai rullaverhoja kannattaa pitää osittain kiinni. Ikkunatörmäyksiä voi ehkäistä tiheillä pistekuvioilla, joiden väliin jää enintään 5 cm kuvioimatonta lasia. Pelkkään omaan arvioon kuvion tiheydestä en nojaisi, vaan tarkistaisin välin.

Oman pihan tarkkailua jatkan mielelläni muutenkin kuin ruokinnan kautta. Samaan kiinnostukseen sopii Pihaluonto. Ruokintapaikkaa suunnitellessa pidän silti mielessäni nämä konkreettiset asiat: etäisyys rakennuksiin, lähellä oleva suoja, hajautetut ruokintapisteet ja ikkunoiden huomioiminen.

Milloin näkee

• lintulaudan käyttöönottosyksy/alkutalvi, kun maa jäätyy tai lumi tulee
• kuori- ja siemenmassan poisto automaatin altakoko talven
• maahan kertyvän ruokajätteen poisto, etenkin kosteassatalvi
• lintulaudan käytön lopetuskevät, kun maa on paljas ja sula

Millainen lintulauta tai ruokinta-automaatti kannattaa valita?

Valitsisin ruokintaan mieluiten automaatin, johon lintu ei pääse sisään. Se on selkeä lähtökohta myös silloin, kun kaupassa huomio tarttuu ensin ulkonäköön. Minä saatan pitää vinosta pikkukatosta. Ruokintavälineen valintaa en silti tekisi katon perusteella.

Ruokinta-automaatin materiaalin pitää olla kestävää ja puhdistettavaa. Tarkastelen siis valintaa myös pesemisen kannalta. Kaunis pinta ei yksin vastaa siihen, millainen väline on hoitaa käytössä. Puhdistettavuus kuuluu valintaan jo ennen kuin automaatti päätyy ruokintapaikalle.

Jos rakennat lintulaudan tai automaatin itse, älä käytä kyllästettyä puuta. Sitä ei saa käyttää sen myrkyllisyyden vuoksi. Tämä on kohta, jossa en lähtisi soveltamaan varastoon jääneitä rakennustarvikkeita vain siksi, että ne sattuvat olemaan valmiiksi saatavilla. Materiaalin sopivuus ratkaisee.

Ruokintaväline ja sen sijoitus kannattaa ajatella yhdessä. Pieni roikkuva automaatti voi sopia pensasaidan sisään, ja useita ruokintapisteitä voi sijoittaa hajalleen kilpailun vähentämiseksi. Yksittäinen näyttävä lintulauta ei siis ole ainoa tapa järjestää paikkaa.

Jos pohdit ruokintaa laajemmin, jatkolukemiseksi sopii lintujen ruokinta. Tässä valinnassa oma muistilistaani olisi kuitenkin lyhyt: lintu ei pääse automaatin sisään, materiaali kestää käyttöä ja väline on puhdistettavissa. Niillä pääsen pidemmälle kuin pelkällä koristeellisuudella.

Miten lintulauta puhdistetaan ja milloin ruokitaan?

Pesen ruokinta-automaatit ja telineet ulkona kuumalla vedellä ja astianpesuaineella. Keittiöön niitä ei pidä tuoda puhdistettavaksi. Pidän tämän eron selvänä myös omassa arjessani: kahvikupin paikka on keittiössä, ruokintatelineen pesupaikka ulkona. Kaikkea ei tarvitse mahduttaa samaan altaaseen.

Pelkkä telineen pesu ei riitä ruokintapaikan hoidoksi. Automaatin alle kertyvää kuori- ja siemenmassaa kannattaa poistaa pitkin talvea. Maahan jäävä ruokajäte tarvitsee huomiota etenkin silloin, kun paikka on kostea. Siivousta ei siis kannata ajatella vain kevään viimeisenä työnä.

Jos mahdollista, ruokintapaikan sijaintia voi vaihtaa muutaman metrin talven aikana. Alla oleva pintamaa kannattaa poistaa salmonellan vuoksi. Paikan siirtäminen, pintamaan huomioiminen ja ruokajätteen poistaminen ovat eri asioita kuin itse automaatin peseminen. Pidän ne siksi myös mielessäni erillisinä tehtävinä.

Talviruokinnan voi aloittaa, kun maa jäätyy tai peittyy lumeen. Aloitettua ruokintaa pitäisi jatkaa yhtäjaksoisesti siihen asti, että keväällä maa on paljas ja sula. Aloitusta ja lopetusta ei siis ratkaise pelkkä oma tunne vuodenajan vaihtumisesta, vaan maan tilanne.

Vuorotyö saa minut arvostamaan selkeitä muistettavia asioita. Ruokintapaikan hoidossa niitä ovat ulkona peseminen, talven mittaan tehtävä siivous ja ruokinnan jatkaminen kevään sulaan maahan asti. Kun ajattelen kokonaisuutta näin, huomio ei jää vain siihen, onko automaatissa ruokaa.

Mitä olen huomannut Hervannan parvekkeella?

Hervannan parvekkeellani on lintulauta ja talipallo. Ikkunasta näkyvät pieni metsäkaistale ja pihan pihlaja. Katselen niitä usein kahvikuppi kädessä. Joskus käden selkään on kirjoitettu ottelun aloitusaika. Se on oma varajärjestelmäni, jonka heikko kohta on käsienpesu.

Parveke on minulle tuttu tarkkailupaikka, mutta en esittäisi sitä malliratkaisuna lintulaudan sijoittamiseen. Rakennuksesta vähintään kymmenen metrin päähän sijoittamista koskeva suositus ei toteudu parvekkeella. Tämä ero on tärkeä sanoa ääneen. Oma kokemus ei muuta sijoitusohjetta toiseksi.

Katson ikkunasta välillä ennen aamuvuoroa, välillä vasta kotiin palattuani. Pihan seuraaminen on mukava vastapaino bussin ratissa vietetylle ajalle. Siinä ei tarvitse ehtiä mihinkään. Ottelut katson vuorojen takia usein tallenteelta, mutta ikkunan ääressä en kaipaa kelauspainiketta.

Lintujen katselussa minua kiinnostaa myös tunnistaminen. Silloin avaan esimerkiksi talitiaisen sivun. Kun huomio siirtyy katsomisesta kuuntelemiseen, luonteva jatko ovat lintujen äänet. Pelkkä rauhallinen hetki ikkunan ääressä riittää silti hyvin, vaikka jokainen havainto ei saisi nimeä.

Mitkä ovat lintulaudan tavalliset virheet?

Ensimmäinen vältettävä virhe on valita paikka vain oman katselumukavuuden perusteella. Rakennusten etäisyys ja lähellä oleva suoja ansaitsevat huomion ennen näkymää. Myös kaikkien ruokintapisteiden keskittäminen samaan kohtaan kannattaa kyseenalaistaa: hajasijoittelun tarkoitus on vähentää lintujen kilpailua.

Toinen virhe on keskittyä ruoan lisäämiseen ja unohtaa siivous. Kuori- ja siemenmassa poistetaan pitkin talvea, ja kosteaan paikkaan kertyvään ruokajätteeseen kiinnitetään erityistä huomiota. Telineiden peseminen keittiössä ei myöskään ole oikea ratkaisu. Pesu tehdään ulkona kuumalla vedellä ja astianpesuaineella.

Ruokaa ei kannata tarjota maasta ajattelematta seurauksia, sillä maaruokinta voi houkutella rottia. Itse rakennetussa lintulaudassa vältettävä virhe on kyllästetyn puun käyttö. Valmiin automaatin kohdalla taas tarkistan, ettei lintu pääse sen sisään ja että materiaali on kestävää sekä puhdistettavaa.

Myös ikkunat ja ruokinnan ajoitus on helppo jättää sivuun. Pistekuvioiden väliin saa jäädä enintään 5 cm kuvioimatonta lasia. Aloitettua talviruokintaa puolestaan jatketaan, kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Minusta hyvä lintulauta ei lopulta ole yksittäinen ostos, vaan paikka, väline ja sen hoito yhdessä.