Lintujen äänet: tunnista pihalinnut korvakuulolta

Mistä lintujen äänet kannattaa aloittaa?

Minä aloitin helpoimmasta päästä. Laululinnut on melko helppo oppia erottamaan toisistaan, ja se pitää paikkansa. Kun yksi laulu kerrallaan jää mieleen, kuuntelu muuttuu paljon mukavammaksi.

Kutsu- ja varoitusäänet ovat vaikeampia oppia kuin laulut. Niitä tulee paljon, ne ovat lyhyitä ja tilanne vaihtuu nopeasti. Siksi en yritä oppia kaikkea kerralla.

Uudet äänet kannattaa kirjoittaa itselleen ylös sanallisessa muodossa. Minä teen juuri niin. Kirjoitan vihkoon tai puhelimeen, miltä ääni kuulosti, esimerkiksi narinaa, lurittelua tai töksähtävää huutoa. Myöhemmin vertailu on helpompaa.

Hyvä kuuntelupaikka on Pihaluonto, josta löydän tutut lajit ja äänet samasta kokonaisuudesta. Kun harjoittelen säännöllisesti, tunnistus alkaa sujua. BirdLife Suomen äänivisa on minulle sopiva testi, sillä siinä on seitsemän tavallista lintulajia. Suomen Luonnon linnun ääni -aihesivu kokoaa ääniartikkeleita, ja Kerttu-palvelussa tunnistetaan lintujen ääniä ja äänitteitä. Minä palaan niihin aina, kun jokin ääni jää vaivaamaan.

Pihalintujen äänet sanoin

Rivikohtaiset lähteet sarakkeessa 'lähde'. Wikipedia-rivit vain kappaleista, joilla on kirjalähdeviite. Sinitiainen, punatulkku, viherpeippo, keltasirkku, varpunen, kirjosieppo, västäräkki ja urpiainen jätetty pois: fi.wikipedian äänikuvauksilla ei lähdeviitettä.

Miltä tavalliset pihalinnut kuulostavat?

Mustarastaan laulu on melodista, huilumaista lurittelua. Sen varoitusääni on pitkään jatkuva, takova ja kirkas pli-pli-pli. Kun sen kuulee kerran kunnolla, sen muistaa.

Peipon lentoääni on pehmeä jyb, ja varoitusääni hyit tai tvink. Variksen ääni on käheää ja kovaa raakuntaa. Harakan laulu on hiljaista rupattelua, jossa on kitiseviä ja kirskuvia ääniä sekä matkintoja.

Punarinnan laulu on korkeaa, haurasta ja väreilevää visertelyä, joka jatkuu iltahämärässä. Räkättirastaan kutsuääniä ovat kirskahtava giih sekä räksyttävä kräk-ksäk-ksäk. Närhen tavallisin ääni on voimakas rääkäisy, jota se käyttää sekä varoitus- että kutsuäänenä.

Tiaisten parissa kuuntelen tarkasti. Kuusitiaisen laulu muistuttaa hieman talitiaista, mutta on usein kirkkaampi. Hömötiaisen kutsuääni on ti-ti-tsää-tsää-tsää, ja yhteysääni on hento tsi. Töyhtötiainen sanoo sii sii tsirririririt. Naakan perusääniin kuuluu töksähtävä kja sekä sarja kovempia usein toistettuja kjak-ääniä. Pikkuvarpusen tyypillinen lentoääni on kova jäk, jäk. Käpytikka hermostuneena päästää karhean ja käheän kji-krä-krä-krä-krä-sarjan.

Minä kuuntelen näitä usein lintulauta mielessä, koska ruokinnalla linnut viipyvät pidempään. Myös lintujen ruokinta rytmittää kuuntelua, sillä talvella ääniä kuuluu läheltä. Keväällä vertaan ääntä tuttuun sinitiainen ääneen, vaikka keskityn nyt muihin lajeihin. Joskus sekoitan äänen ensin keltasirkku lauluun, mutta kirjoitus auttaa erottamaan.

Mitkä ovat yleisimmät virheet äänten tunnistuksessa?

Minun yleisin virhe on kiirehtiä. Yritän nimetä linnun yhden lyhyen äänen perusteella, vaikka kutsu- ja varoitusäänet ovat vaikeampia oppia kuin laulut. Nyt odotan toistoa.

Toinen virhe on sekoittaa laulu ja varoitusääni. Mustarastas on hyvä esimerkki. Kaunis lurittelu on eri asia kuin takova pli-pli-pli. Sama pätee peippoon, jonka pehmeä lentoääni ja terävämpi varoitusääni menevät helposti sekaisin.

Kolmas virhe on unohtaa kirjoittaminen. Uudet äänet kannattaa kirjoittaa itselleen ylös sanallisessa muodossa, ja minä laimin tuon aluksi. Muistiin kirjoitettu tsää-sarja tai räksytys säilyy paremmin kuin pelkkä mielikuva.

Neljäs virhe on tulkita tiaisten varoitusääniä liian suoraan. Tiaisten varoitusäänistä voi päätellä haukan lähestyvän tai pöllön nukkuvan kuusessa. Minä en siis etsi heti petoa katseella, vaan kuuntelen ensin, jatkuuko varoittelu ja muuttuuko parven käytös. Rauhallinen taustaääni tilhi aikaan on eri asia kuin hermostunut varoitus. Kun maltan kuunnella, Pihaluonto tuntuu paljon selkeämmältä.

Miten minä kuuntelen lintujen ääniä parvekkeelta Hervannassa?

Asun kerrostalon kolmannessa kerroksessa Hervannassa. Parvekkeella on lintulauta ja talipallo, ja ikkunasta näkyy pieni metsäkaistale ja pihan pihlaja. Aamuvuoroon lähden pimeällä, joten kuuntelen usein tallenteita myöhemmin ja vertaan niitä aamun havaintoihin.

Kuuntelen parvekkeen ovi raollaan. Kahvikuppi kädessä on helppo odottaa, että mustarastas aloittaa lurittelun tai talitiainen vastaa jostakin pihlajan takaa. Kirjoitan oudot äänet puhelimeen heti sanoina. Illalla tarkistan ne rauhassa.

Tytär harrastaa salibandya, joten arki on menoa. Silti pieni hetki parvekkeella riittää. Joskus kuulemme vain variksen raakuntaa tai naakan kja-ääntä, joskus punarinnan hentoa visertelyä. Se riittää minulle. Kun ääni jää mieleen sanoina, seuraava kohtaaminen on helpompi. Myös tieto siitä, mitä orava syö, auttaa ymmärtämään ruokinnan vilskettä, kun orava tyhjentää lautaa ja linnut varoittelevat vieressä.