Tilhi – tunnistus ja talviset pihavierailut

Näin tunnistan tilhen

Tilhen tunnistamisessa katson ensin kokonaisuutta. Lintu on kottaraisen kokoinen ja selvästi talitiaista suurempi. Väritys on kauttaaltaan vaalean punertavanruskea. Myös päälaen töyhtö on saman sävyinen. Siivissä ja pyrstössä näkyvät keltaiset kuviot täydentävät tuntomerkit. Töyhtö on hyvä alku, mutta yksin sen perusteella en vielä nimeä lintua.

Kun katson pihan pihlajaa ikkunasta, yritän löytää samasta linnusta sekä töyhdön että värityksen. Pelkkä nopea vilkaisu jättää minulle helposti epävarman olon. Silloin odotan mieluummin uutta katselupaikkaa kuin päätän lajin väkisin. Lintu ei tarvitse minun kiireistä mielipidettäni.

Tilhi liikkuu isoissa parvissa. Siksi vilkaisen myös ympäröiviä oksia enkä keskity vain ensimmäiseen huomaamaani lintuun. Parvi sopii tunnistuskuvaan, mutta tarkistan silti yksittäisen linnun tuntomerkit.

Koiraan ja naaraan erottamiseen en anna tässä ulkonäköohjetta. Keskityn varmaan lajitunnistukseen: kokoon, punertavanruskeaan pukuun, töyhtöön ja keltaisiin kuvioihin. Sukupuolen jätän omissa pihamuistiinpanoissani avoimeksi, jos en pysty sitä varmasti määrittämään. Minulle onnistunut havainto ei vaadi jokaiseen ruutuun täytettä. Nimen kohdalle riittää silloin tilhi.

Milloin näkee

• tilhiparvet vaeltavat syksyllä ja talvella; etelään saapuminen riippuu marjatilanteesta, talvella 2017–18 satoja tilhiä nähtiin pohjoisessa ja Kuopiossaloka–helmi
• runsaasta marjasadosta huolimatta tilhiä voi näkyä Etelä-Suomessa vain siellä täällätalvi
• huonona pihlajanmarjavuonna tilhiä on pihoilla vähän (Pihabongaus tammikuun lopussa)tammikuu

Jonin havainnot ruokintapaikalla

Hervannassa katselen lintuja kerrostalon ikkunasta. Näkyvissä ovat pihan pihlaja ja pieni metsäkaistale. Parvekkeella minulla on lintulauta ja talipallo. Tilhen kohdalla huomioni siirtyy silti helposti laudasta pihlajaan. Sen mieluisin marja on pihlajanmarja, joten puu on minulle luonteva paikka aloittaa katselu.

Olen jäänyt seuraamaan tilhiä päiväsaikaan, kun työvuoro on antanut myöten. Aamuvuoroon lähden pimeällä, eikä silloin tule tutkittua lintujen värejä ikkunasta. Vapaana aamupäivänä kahvikuppi ehtii välillä jäähtyä käteen. Se on tämän harrastuksen arkinen varjopuoli.

Laudalla nokkivaa tilheä en ole omissa katseluhetkissäni päässyt seuraamaan niin, että kuvailisin sen tapoja varmasti. Pidän sen erillään siitä, mitä näen pihlajan oksilla. Ruokintapaikan tarkkailu ei aina tarkoita itse laudan katsomista.

Tilhiparvet vaeltavat syksyllä ja talvella, etenkin loka–helmikuussa. Etelään saapuminen riippuu marjatilanteesta. Jos marjoja riittää pohjoisessa, etelään voi tulla hyvin vähän tilhiä tai ei lainkaan. Huonona pihlajanmarjavuonna niitä voi näkyä pihoilla vähän. En siis pidä hiljaista pihlajaa merkkinä siitä, että olisin epäonnistunut lintujen houkuttelussa.

Mihin tilhen voi sekoittaa?

Töyhtötiainen on ensimmäinen vertailulaji, jos huomio tarttuu pelkkään töyhtöön. Molemmilla sellainen on, mutta muuten tuntomerkit eroavat selvästi. Töyhtötiainen on talitiaista pienempi. Sen pää ja töyhtö ovat mustavalkokuvioiset, selkäpuoli tummanruskea ja alapuoli valkeahko. Tilhi taas on paljon suurempi ja kauttaaltaan punertavanruskea.

Minä käyn eron läpi tässä järjestyksessä: koko, pään värit ja koko linnun väritys. Näin yksi hauska yksityiskohta ei vie koko tunnistusta väärään suuntaan. Töyhtö on näyttävä, mutta sillä ei ole yksinoikeutta lajin nimeen.

Kottarainen puolestaan on hyvä kokovertailu, koska tilhi on sen kokoinen. Kottaraisen höyhenpuku on kuitenkin mustahko ja vaaleatäpläinen. Siltä puuttuu töyhtö, ja se liikkuu maassa vuoroaskelin. Tilhen punertavanruskea yleisväri sekä keltaiset siipi- ja pyrstökuviot ohjaavat toiseen suuntaan.

Jos havainto jää lyhyeksi, kirjoitan mieluummin muistiin näkemäni tuntomerkit kuin varman lajinnimen. Se auttaa minua seuraavalla katselukerralla. Samaa rauhallista tapaa käytän muissakin Pihaluonto-aiheissa: ensin katson, sitten nimeän. Epävarmuus saa jäädä näkyviin. Ikkunasta tehty havainto ei muutu paremmaksi sillä, että kirjoitan sen itsevarmasti.

Miltä tilhi kuulostaa?

Tilhen ääntä kuvaa hyvin helisevä sirinä: ”sirrrr”. Se on linnun kutsu- ja lentoääni sekä myös laulun pääaihe. Minulle sana helisevä on tässä hyödyllisempi kuin pitkä yritys kirjoittaa ääni kirjaimiksi. Sirinässä on juuri sellainen sävy, jota alan kuunnellessa tavoitella.

Laulussa kuuluu lisäksi ”tsjark”- ja ”jark”-tyyppisiä ääniä. Pelkkään yhteen kirjoitettuun äänteeseen ei siis kannata lukita koko kuuntelua. Tilhen ääntelyä voi hahmottaa helisevän pääaiheen ja näiden muiden äänien kautta.

Oma tapani on pysähtyä ensin kuuntelemaan ja etsiä vasta sitten lintua katseella. Jos yritän yhtä aikaa pukea takkia, hakea avaimia ja päätellä ääntä, lopputulos on yleensä vain kiire. Bussivuoroon lähtiessä avaimilla on valitettavasti etuoikeus.

Kun aikaa on, yritän yhdistää äänen näkyvään lintuun. Tarkistan töyhdön, punertavanruskean värityksen ja mahdollisuuksien mukaan keltaiset kuviot. Näin en jätä omaa tunnistustani pelkän äänimuiston varaan. Jos lintua ei näy, havainto saa jäädä minulle epävarmaksi. Se ei pilaa kuunteluhetkeä eikä kahvitaukoa. Kaikesta ei tarvitse saada heti valmista merkintää.

Mitä tilhi syö ja milloin se pesii?

Pihlajanmarja on tilhen mieluisin marja. Talviset parvet vaeltavat marjojen perässä, joten pihan pihlaja on tilhen seuraajalle kiinnostava puu. Runsaskaan marjasato omalla pihalla ei silti takaa vierailua. Jos marjoja riittää Pohjois-Euroopassa, tilhiä voi vaeltaa etelään hyvin vähän tai ei lainkaan.

Tämä on minusta tärkeä ero ruokintapaikan seuraamisessa. Voin katsella puuta ja odottaa, mutta en tilata parvea paikalle. Pihlajan oksalla ei ole saapumisnäyttöä. Myös runsaan marjasadon talvena tilhiä voi näkyä Etelä-Suomessa vain siellä täällä.

Pesimälintuna tilhi kuuluu pohjoisen pallonpuoliskon taigametsiin. Suomessa se pesii pohjoisessa. Tarkkaa pesinnän kalenteriajankohtaa en tähän nimeä, enkä päättele sitä talvisesta pihavierailusta.

Pesä on avoin kuppi. Rakennusaineina ovat risut, jäkälät ja sammalet, ja vuorauksessa on muun muassa karvoja ja höyheniä. Munat ovat noin 25 × 17 millimetrin kokoisia. Talvella seuraamani marjavierailu ja pohjoinen pesintä ovat siis eri asioita. Omissa muistiinpanoissani pidän ne erillään: pihlajassa nähty tilhi kertoo havainnosta siinä hetkessä, ei siitä, missä kyseinen lintu pesii.

Jos pihalla vierailee musta, metallinkiiltävä lintu, joka liikkuu rivakkaasti maassa, se voi olla kottarainen – lue lisää kottaraisen tunnistamisesta.